Syntyvyys laskee Suomessa huolestuttavaa vauhtia, ja monessa kunnassa se näkyy suoraan palveluverkkoon kohdistuvina paineina. Esimerkiksi Haminassa syntyi vuonna 2024 vain 81 lasta, kun vielä vuonna 2010 luku oli 200. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä syntyneiden määrä pysyi 150–200 lapsessa vuosittain, mutta seuraavalla vuosikymmenellä alkoi lasku. Vuonna 2018 syntyi enää noin 100 lasta, ja suunta näyttää jatkuvan alaspäin.
Jokainen kunta toivoo, että lapsia syntyisi enemmän. Aina sanotaan, ettei lapsia tehdä vaan saadaan, mutta yhä useampi saa vähemmän lapsia kuin toivoisi. Tahaton lapsettomuus on monelle valtava inhimillinen tragedia, ja vaikka hoitoja on saatavilla, yhteiskunta voisi helpottaa tilannetta monin tavoin.
Yksi suurimmista esteistä on terveydenhuollon hajanaisuus. Hyvinvointialueiden ja HUSin yhteistyössä on haasteita: tiedonkulun puutteet, eriävät ohjeistukset ja epäselvyydet rasittavat hoitoja ja voivat pahimmillaan johtaa epäonnistumisiin, turhiin ajomatkoihin pääkaupunkiseudulle, ”turhiin” palkattoman vapaisiin ja etenkin perheen tuskaan ja suruun. Yhteistyötä ja yhteisiä toimintatapoja on parannettava pikaisesti.
Toinen merkittävä ongelma on hoitojen kustannukset. Julkisellakin puolella lapsettomuushoidot ovat kalliita, ja lääkkeet voivat maksaa tuhansia euroja ilman, että kaikki täyttävät hoitokattoa. Lisäksi monilla työnantajilla lapsettomuushoitoihin liittyvät poissaolot ovat palkattomia, mikä pakottaa ihmiset käyttämään esimerkiksi vuosilomapäiviään – tämä olisi tärkeää huomioida myös työehtosopimusneuvotteluissa, mutta se ei ole meidän kunnan tai hyvinvointialueen päättäjien käsissä.
Jos haluamme, että Suomessa syntyy enemmän lapsia, meidän on kuunneltava myös heitä, jotka kamppailevat tahattoman lapsettomuuden kanssa. Kuntien tarjoamat vauvarahat tai hoitolisät eivät yksinään ratkaise perheellistymisen haasteita. Ne voivat olla porkkanana silloin kun harkitaan kahden kunnan välillä asumista.
Lopulta arki ratkaisee: onko perheille riittävästi palveluita, pääseekö neuvolaan, missä synnytetään ja millaista tukea on saatavilla jo ennen raskaaksi tulemista. Syntyvyyden tukeminen vaatii aitoa panostusta – ei vain toiveita, vaan konkreettisia tekoja.
Jos haluamme olla aidosti perhe- ja lapsiystävällisiä kuullaan missä on haavoittuvimmat pisteemme.