Eläinten Ystävä lehdessä (SEYn lehti) oli hieno pääkirjoitus siitä, kuinka lapsille pitäisi enemmän opettaa luonnon kunnioittamista tasapuolisesti. Se, että kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, olivat ne sitten super-suloisia oravanpoikasia tai pieniä rupikonnan nuijapäitä lähipurossa uiskentelemassa. Minusta se on niitä asioita jotka pitäisi saada lapset selkärankaan taottua jo ihan pienestä asti. Paljon riippuu vanhempien asenteesta, miten lapsi oppii muita ja muuta elämää arvostamaan. Toivon, ettei meidän perheessä edes yritetä ikinä leikkiä huvikseen muurahaisten tappamista, tai hämähäkin jalkojen katomista vaikkei kumpikaan eläinlaji juuri minun suosikkien kärjessä olekaan. Pitäisi oppia ettei mikään eläin ole lelu, ja jos vahingossa eläintä satuttaa, pitää myös huolehtia seurauksista. Toinen asia on sitten luonnossa ne ’orvon’ oloiset lintujen, ja vaikkapa jänisten poikaset, joiden emo yleensä lähistöllä vain odottaa ihmisen poistumista paikalta.
Jokin aika sitten tuttavani kertoi ikkunasta kuullensa kuinka baarireissulle (?) menevät aikuiset miehet potkivat siiliä. (Ei mennyt väliin oman turvallisuutensa vuoksi. ) Raukkamaista käytöstä heiltä. Mistä tuollainen asenne tulee? Onko se opittua? Mitä aikuiset mihet hyötyvät viattoman eläimen kiduttamisesta? Kasvaako heidän miehisyytensä siitä jotenkin? Minusta se on säälittävintä mitä voi olla.
Nyt vietetään Eläinten Viikkoa teemalla ”Avun tarpeessa? – Luonnoneläimet ahdingossa”. Toivottavasti viikko kannustaa ottamaan aiheen yhä enemmän puheeksi kasvatustilanteissa, niin kouluissa, päiväkodeissa kuin kotonakin. Jos ei muuta, niin näyttää omalla esimerkillään, kuinka toimia!
Rohkeutta on suojella luontoa! Rohkeutta on ajatella pieniä!