Suomessa on tuoreen raportin mukaan työelämän ulkopuolella pysyvästi miltei 79 000 25-54 vuotiasta miestä. He eivät työskentele, opiskele tai ole työkyvyttömyyseläkkeellä. Näitä yhteiskunnan ulkopuolelle kadonneita tulee vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Tilanne pitäisi julistaa kansalliseksi kriisiksi. Missä nämä kadonneet pojat ovat ja kuinka he saadaan mukaan yhteiskuntaan? Etsivä nuorisotyö kaatuu kasvavan listan alle, jossa on näiden katoavien nuorten läheisten, opettajien ja muiden aikuisten yhteydenottoja. Samaan aikaan leikataan juuri niistä käsipareista, jotka voisivat pysäyttää tämän kehityksen heti alkuvaiheessa. Koulunkäyntiavustajat, nuorisotyöntekijät, opettajat, sosiaalityöntekijät, lastensuojelun työntekijät ovat kaikki olleet leikkaustoimien alla.
Vaikka kunnan tehtävät muuttuvat tulevina vuosina, näistä katoavista nuorista huolehtiminen säilyy edelleenkin kunnilla. Ei voida enää katsoa, vaan nyt on toimittava. Näistä kadonneista moni on 90-luvun laman uhreja, ja nyt me toistamme samoja virheitä. Menneisyyteen ei tule katsoa voivotelleen ja jossitellen, mutta menneisyydestä voidaan oppia. Syrjäytymiseen pitää puuttua kovalla kädellä, sillä sen lasku kasvaa koko ajan näkyen puuttuvina verotuloina, lisääntyvinä mielenterveys ja päihdekuntoutuskuluina ja monikertaistuvana pahana olona. Tähän työhön pitää saada aivan jokainen kunnan toimiala, jokainen päättäjä sekä yhdistykset mukaan. Nyt.
Tutustu Vihreiden pakettiin kadonneiden poikien pelastamiseksi: https://www.vihreat.fi/sites/default/files/pelastetaan_pojat.pdf