Viime viikolla kuulin radiosta kun joku ehdotti, että ihmisten pitäisi mitata ekologisen jalanjäljen lisäksi myös henkistä jalanjälkeä. Se sai ajattelemaan, ja asia on palannut mieleeni useaan otteeseen sen jälkeen.
Miten sitä mitattaisiin? Olisiko parempi jos se olisi mahollisimman pieni (eli se kasvaisi kaiken pahan myötä – sitä isompi mitä enemmän muiden henkisiä voimavaroja kuluttaa?) vai mahdollisimman suuri (elis e kasvaisi kaiken hyvän myötä – sitä isompi mitä enemmän teet hyvää toisille). Minä tietysti ikuisena optimistina haluaisin, että sitä mitataan jälkimmäisellä tavalla.
Minkäköhänlainen jalanjälki sitä itsellä sitten olisi? Luulen tehneeni paljon sitä kasvattaakseni. Olen auttanut ystävää, kunnellut murheita, vieraillut sukulaisten luona, tervehtinyt entisiä naapurin mummuja, jututtanut naapuruston lapsia, muistanut vanhempiani,… Alkaapa kuulostaa hyvälle.Mutta niin paljon parannettavaa olisi. Isoäiti asuu kaukana, ja useammin pitäisi käydä katsomassa – muistaa edes kortilla. Liian usein ystävien puheluihin jää vastaamatta ja tapaamiset siirtyy kun on muka ’kiire’. Useammin pitäisi tehdä jotain yhdessä vanhempien ja veljen kanssa. Enää ei niin hyvä mieli olekaan. Parannettavaa on paljon.
Millainen sinun henkinen jalanjälkesi on?
p.s. Mittasin myös ekologisen jalanjälkeni. Tulos oli 105,1 – hehtaareissa 1,1. Se tarkoittaa 0,5 ihmisen elintilaa. Eli jos kaikilla olisi sama – tarvittaisiin 0,5 maapalloa. Ei paha. Parannettavaa kyllä olisi – siinäkin! Oletko mitannut omasi? Sen voit tehdä täällä.