Kymen sanomissa aamulla oli juttua siitä kuinka Tarja Halonen haluaisi että olisi myös koulua lauantaisin, ja silloin panostettaisiin nimenomaan taideaineisiin ja liikuntaan sekä muihin taitolajeihin.
Toisaalta hieno idea.. paitsi että mistä siihen saataisiin rahat? Ja opettajat? (Nytkin pätevistä opettajissa on monissa paikoissa pulaa!) Ja miten lauantai vapauteen tottuneet lapset suhtautuisivat yllättävään muutokseen? Mietin sitä tässä pitkin päivää ja tuli mieleen että miksei se toimisi – ehkä vaan hieman jalostettuna ideana. Jos se olisikin vapaaehtoista, ja vetäjinä olisi erilaiset paikalliset järjestöt talkoohengellä (musiikki, liikunta ja taide-aloilta) . Molemmat puolet hyötyisivät. Lapset tutustuisivat uusiin harrastusmahdollisuuksiin, ja eri harrastuspiirit saisivatuusia harrastajia. Eikä sitä lauantai koulua tarvitsisi joka viikko olla, jos ei vetäjiä tarpeeksi löydy, ehkä vaan vaikka kaksi kertaa kuussa tms.
Ajattelin itseäni alakoulu-ikäisenä, ja varmasti olisin osallistunut jos olisi ollut mahdollisuus tulla muutamaksi tunniksi opettelemaan vaikkapa karatea, öljyvärimaalausta, tanhua, kuorolaulua, …
Ja kuitenkin – ainakin yleisesti ottaen – mitä useammalla nuorella on ’terve’ harrastus, sitä harvempi luuhaa kulmilla tekemässä pahojaan tylsistyksissään. Vai olenko väärässä?
Ehkä Halosen ajatuksessa on sittenkin järkeä!