Joka kuudes suomalainen nuori ei pärjää lukutaidollaan. Yhä useamman lukutaito on aivan surkealla tolalla, luettua ei sisäistetty eikä lähdekritiikkiä ole. Jos kuudennes kansasta jää lukutaidon ulkopuolelle, mitä se merkitsee? Jos kuudesosa väestöstä jää samalla yhteiskunnan ulkopuolelle on se suuri riski myös valtiontaloudelle, sillä mistä lukutaidoton saa 2020-luvulla Suomessa töitä?
Meidän täytyy panostaa jo esiopetuksesta lähtien lukutaitoon ja pitää resurssit riittävinä. Jos me nyt laitamme miljardin koulutukseen maksaa se itsensä takaisin. Jos saamme kaikki nuoret toiselle asteelle hankkimaan tutkinnon, ovat he pienemmässä vaarassa syrjäytyä. Toisen asteen opinnot eivät kuitenkaan onnistu ilman lukutaitoa. Nykypäivänä ei ole yhtään ammattia jossa pärjäisi lukematta. Teknisetkin ammatit vaativat työturvallisuuden vuoksi teoreettista osaamista.
Peruskoulun varaan jäävä nuori aiheuttaa elinaikanaan yhteiskunnalle keskimäärin 230 000–370 000 euroa suuremmat kustannukset verrattuna koulutuksen saaviin THL:n ja Sitran tutkimuksen mukaan. Miljardiin mahtuu 4000 syrjäytyneen kulut. On arvovalinta laittaako sen ennaltaehkäisyyn koulutuksen muodossa vai maksetaanko myöhemmin syrjäytymisen kustannuksia.
Tarvitaan ammattitaitoa esiopetukseen, oppimisvaikeuksien havainnointia alkuopetukseen, riittävä tuntikehys äidinkielenopintoihin, asiantuntevaa S2-opetusta ajoissa, lisäkoulutusta opettajille, innostavia roolimalleja jotka houkuttelevat lukemaan, tarpeeksi kirjastoja ja kirjastoautoja. Kaipaan kielellisesti rikasta kulttuuria lasten ja nuorten saavutettavaksi, mahdollisuuksia tukea teatteria niin että kaikilla perheillä on varaa lippuihin, monipolvisia sanoituksia lastenlauluihin. Arvostusta oman kielen osaamiseen ja käyttöön.