Naisiin kohdistuva väkivalta on mittava ongelma Suomessa. Euroopan perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomi on yksi Euroopan unionin vaarallisimmista maista naisille. Joka kolmas nainen Suomessa on kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Vuosittain ainakin 50 000 naista kokee seksuaalista väkivaltaa. Lähisuhdeväkivaltaa kokee myös miehet ja muun sukupuoliset, mutta naiset ovat korostetusti siinä läsnä. Jopa 75% on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Se ei aina ole fyysistä, se voi olla myös henkistä tai taloudellista.
Kun vaalien aikaan uhataan säästöillä ja leikkauksilla pitää miettiä miten ne muuttavat tätä tilannetta. Tarvitaan lisää turvakotipaikkoja siten, että kaikilla on mahdollisuus päästä turvaan kun sen aika on.
Kuitenkaan se ei riitä, pitää olla keinoja toimia sen jälkeen kun turvakodin ovi on selän takana sulkeutunut: ammattilaisia auttamaan (mm. sosionomeja ja poliiseja), sekä selkeitä prosesseja ja vakiintuneita toimintatapoja (mm. lähestymiskielto sekä oikeusapu).
Paljon tapahtuu kuitenkin jo tuota ennen. Miten rohkaistuu hakemaan apua ja miten löytää tietoa mistä sitä saa. Tähän tarvitaan koulutusta ja ammattitaitoa eri alojen ihmisille, jotta he osaavat kysyä, havainnoida ja ohjata. Tulee myös turvata tärkeä kolmas sektori, jotka osaavat neuvoa erilaisissa auttavissa puhelimissa ja tiedonjaossa. Väkivaltaisesta lähisuhteessa ei ole helppoa irtautua, se voi olla pitkä prosessi jos koko elämä, omaisuus ja läheiset on sidottu siihen elämään joka on itselle vaarallista. Tarvitaan tukea toimia omaan tahtiin ja ymmärrystä siihen, että joskus se ei ole kerrasta poikki. Tätä tukea tarvitaan myös monella kielellä, sillä erityisen haavoittuvassa asemassa ovat he, jotka eivät pysty pyytämään apua suomen tai ruotsinkielellä ja joilta puuttuvat omat verkostot, he jotka ehkä ovat täysin taloudellisesti riippuvaisia puolisostaan.
Vielä ennen tätä tulee panostaa ennaltaehkäisyyn: tunnetaitojen opetukseen lapsesta saakka, päihdepolitiikkaan ja tiedonjakoon siitä mikä on ok ja mitä itsemääräämisoikeus omasta kehosta ja elämästä lopulta tarkoittaa.
Naisiin kohdistuva väkivalta on syrjintää sukupuolen perusteella. Väkivallan pelko kaventaa naisten elämää, loukkaa itsemääräämisoikeutta ja heikentää osallistumisen mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Kun tänään puhutaan tasa-arvosta tulee puhua jo tästä.
Edistysaskeleita on tehty: Raiskaus avioliitossa muuttui rikokseksi 1994 (vasta), suostumus tuli lainsäädäntöön kun laki seksuaalirikoslaki uudistettiin 2022. Silti paljon on vielä tehtävää, niistä seuraava tulisi olla poistaa sovittelu lähisuhdeväkivallasta. Nyt rikoksen voi sovitella, jos väkivalta on tapahtunut parisuhteessa sen sijaan kun kadulla samasta rikoksesta rangaistaisiin tiukemmin. Tällä ei tule olla eroa.
Jokainen meistä voi kysyä mitä kuuluu, ilmaista huolensa tai jakaa tietoa. Eduskunnan tulee päivittää lait ja mahdollistaa resurssit sellaisiksi että sijoituksemme tässä kyseenalaisissa tilastossa laskee