Yhä useampi aikuinen kokee elämänmuutoksen saadessaan ADHD -diagnoosin. Selviää, että on syy sille miksi aivot kaipaavat koko ajan uutta ärsykettä, uutta työtä, uutta parisuhdetta, jotain erilaista. Tämä suuri luovuutta ruokkiva vahvuus näkyy työelämässä mielenterveyden haasteina ja vaikeutena sitoutua. Kun tietoisuus ominaisuudesta tulee ja saadaan lähipiirinkin ymmärtämään erilainen toimintatapa helpottaa se, ei vain yksilön vaan koko lähipiirin elämää.
Kuitenkaan ei diagnoosin saaminen aikuisena ole enää helppoa, vaan se on aikaavievää ja edellyttää useimmiten kattavaa psykiatrista tutkimusta. Tutkimuksessa käytetään haastattelua, kyselylomakkeita ja systemaattista tiedonkeruuta. Lääkärin tutkimuksen lisäksi tarvitaan usein esimerkiksi neuropsykologin tutkimusta. Kaikella tällä on hintalappu ja koska se ei ole ns. lakisääteisiä palveluita ei julkiselta puolelta helposti apua saa säästöpaineiden alla.
Toivoisin hanketta ja kokeilua, jossa lapsiperheille suunnatut nepsy-valmentajat saataisiin myös työikäisten avuksi tilanteisiin, joissa epäily ADHD:sta tai ADD:sta on, mutta diagnoosia ja lääkitystä ei ole saatu. Saataisiinko sillä lopulta kuitenkin säästöjä työvoiman saatavuuden ja pysyvyyden, sairauspoissaolojen vähenemisen, mielenterveyden haasteiden helpottumisen ja vähempien avioerojen (ja niiden tuomien haasteiden) kautta.
Nepsy-ominaisuudet ovat ehdoton vahvuus, mutta tukea näiden vahvuuksien hyödyntämiseen tarvitaan. Olisiko uusi tapa toimia hyvinvointialueilla olla rohkea tapa tukea aikuisia nepsyjä?
(Koulutukseltani olen mm. ammatillinen erityisopettaja)