Huoltovarmuus on noussut strategioiden keskiöön, silti maata johtavat ovat valmiita antamaan tärkeän juomavetemme muiden käsiin. Miten tällainen ristiriita on mahdollista? Suunnitteilla olevan lakimuutoksen läpimennessä ulkolainen pörssiyhtiö voisi omistaa vesilaitoksesta jopa 49%. Samaan aikaan kunnat ovat pahoissa talousahdingossa valtionosuuksien pienentyessä tai käännyttyä päinvastaiseksi, kuten esim. Haminassa, joka maksaa valtionosuuksia valtiolle. Houkutus myydä vaikka kiinalaiselle yhtiölle tärkeä vesilaitoksen osuus on suuri, eikä ainakaan edistä huoltovarmuutta ja riippumattomuutta. Miten isänmaallisuutta viestinnässä käyttävät hallituspuolueet ovat valmiita uhraamaan kansallisen turvallisuuden markkinavoimille näin helposti?
Huoltovarmuus tarkoittaa varautumista mahdollisiin kriiseihin ja häiriötilanteisiin sekä jatkuvuudenhallintaa turvaamalla elintärkeät toiminnot, jotta yhteiskunta toimii ja ihmisten arki on turvallista. Turvaamista omiin tai luotettujen kumppaneiden käsiin. Avaaminen pääsy pörssiyhtiöille ei ole sitä. Meidän tulisi valvoa tarkasti sitä kuka ja miten arkemme perusedellytyksiä pitää käsissään.