Vaalien alla on aiheita, joissa populismi nostaa niin helposti päätään. Näiden tulevien vaalien yksi intohimoisimmista teemoista on ”me ja muut”, kuinka yritetään virittää sopivaa pelkoa ja vihaa muita kohtaan, jotta saadaan äänet kerättyä. Tämä aihe jakautuu moneen, joista tässä yleisimmät:
1. Pysykööt kotimaassaan, miksi ne tulevat tänne viemään meidän työpaikat! Maahanmuuttajia on useilla eri statuksilla, työnhakijoita, pakolaisia, turvapaikanhakijoita, rakkauden tai avioliiton perässä muuttajia.. Ei ole olemassa vain yhtä isoa joukkoa ”maahanmuuttajat”. Osa näistä siis todella tulee työn perässä, ja hyvä niin. Väestön ikääntyessä ja eläköityessä yhä useampi työ jää todella ilman tekijää ilman maahamme muuttavia ihmisiä, sillä kantaväestöstä ei kaikki halua tehdä matalapalkkaista työtä: laitoshuoltoa, siistimistä, tai hoiva-alan töitä. Näihin kaivataan yhä useammin myös maahanmuuttajien apua.
Samalla on syytä myös muistaa, että kautta aikain ovat ihmiset vaeltaneet paremman työn, elintason ja ruoan perässä. Suomalaisia on lähtenyt maailmalle miljoona – USAan, Kanadaan, Australiaan, Ruotsiin, Neuvostoliittoon.. Miksi tuomitsemme muut siitä mitä itse teemme myös? Ihannoidaan heitä jotka lähtevät Suomesta luomaan uraa maailmalle, ja samaan hengenvetoon huudetaan kuinka emme halua tänne uutta työvoimaa tilalle. Tähän liittyen huvittavimpia ovat tilanteet, jossa kiukutellaan ensin työpaikkojen katoamisesta maailmalle, ja sitten edesautetaan itse sitä..
2. Mitä me muille annamme rahaa, autetaan vain omiamme. On totta, että omiaan pitää auttaa – luonnollisesti. Mutta entä he, jotka eivät pysty auttamaan omiaankaan? Kumpaa nämä kehitysavun ja maahanmuuton vastustajat nyt sitten haluavat, auttaa ihmisiä heidän kotimaassaan vai turvapaikan hakijoina Suomessa? Mikäli rikkaat maan antavat vähän omastaan, prosentinkin, köyhienmaiden avustamiseen, erityisesti lasten koulutuksen mahdollistamiseen, on se tehokkain tapa edistää näiden maiden hyvinvointia, ja elinolojen parantumista juuri siellä missä apua tarvitaan.
Autettiinhan meitäkin sodan aikana ja sen jälkeen. Toisessa maailmansodassa meidän rintamillamme oli lähes 12 000 vapaaehtoista muista maista, ja sodan jälkeen saimme mm. USAsta avustuspaketteja.
3. Kaikki ulkomaalaiset on rikollisia. Tähän antaa media sopivat ”aseet”. Eivät kaikki suomalaiset ole pulmusia, eivätkä todellakaan kaikki ulkomaalaisetkaan. Esim. vuonna 2005 n. 5 % rikoksista oli ulkomaalaisten tekemiä. Näistä n. puolet oli turisteja tai muuten ”läpikulkumatkalla”. Eli kyllä vaan suomalaiset vielä osaavat tehdä suurimman osan rikoksistamme. Sellon tragedian kaltaiset tapahtumat saavat leimattua aina kokonaisia ryhmiä, vaikka kyse olisi yksilön henkilökohtaisista ongelmista. Ei syntyperä niihin syynä ole. Eiväthän kaikki Porilaisetkaan ole läpeensä pahoja vaikka kolmoismurhaaja Valjakkala on Porista, eikä kaikki Kymiläiset, vaikka Muranen Kymistä onkin.
Maailma kansainvälistyy yhä enenevissä määrin. Olisi ennemminkin syytä keskittyä kotouttamisen parantamiseen, sekä kulttuurintuntemuksen lisäämiseen. Mitä paremmin toisiamme ymmärrämme, sitä paremmin elomme rinnakkain onnistuu. Lopetetaan vouhotus ongelmista, ja keskitytään ratkaisuiden löytämiseen – mielellään ajoissa ennaltaehkäisten.