Veikko Lavi on ollut aina sydäntäni lähellä. Sanotuksissa on sellaista neroutta, joka ei aina aukene kun nuotit käteen ottamalla ja itse laulamalla. Laulut ovat samalla ajan kuvia siitä ajasta jota hän eli, kuin myös moni todella ajankohtaisia edelleen. Äsken kohdalle tuli Satamain sinfonia, itseltä aiemmin ihan tuntemattomaksi jäänyt laulu, mutta tämän jos minkä pitäisi soida nyt paikallisradioissa muistuttamassa siitä arvokkaasta omaisuudesta ja työpaikkojen tuojasta mikä meillä on, ja mikä tuntuu jäävän kaiken kiistelyn ja numeroiden pyörityksen alle. ”Satama on sampo kaupungille, ja henkireikä elämään. Suomalaiset laulammekin sille nyt laulumme ylpeän. Kuinka paljon kaupunkimme muuttui, jos satamaa ei täällä ois. Maku elämästä puuttuis työn sinfonia jos ei sois..”
Tuo on niin totta. Vaikka taantuma ja poliittinen taisto on saaneet sataman hiljentymään, on se kaupunkimme henkireikä, suuri työllistäjä ja iso osa kaupunki identiteettiä. Kun olin lapsi oli kaupungissa kolme suurta: satama, varuskunta ja Summan tehdas. Varuskunnasta on rippeet jäljellä, tehdas on lopetettu – satamasta ei voi luopua! Vaikka yhdistymisellä on toki puolensa, on sataman henkinen merkitys suuri. Itsenäisen sataman.
Syksyyn on vielä aikaa. Lisää selvityksiä saadaan, toivottavasti riippumattomia asiantuntijoita kuullaan, mutta vaikeaa tulee päätöksestä, jonka seurauksien uskon olevan suuremmat kuin arvaammekaan.