Haminassa alkaa yhä useammin kuulemaan muutakin kuin suomea kaupungilla kulkiessaan. Eikä vain ainoastaan kaupoissa pysähtyvien venäläisten turistien myötä, vaan kaupunkiin on muuttanut paljon ulkomaalaisia pysyvästi perhesuhteiden takia tai työn perässä. Omaan ystäväpiiriin maahanmuuttajia on kuulunut jo vuosia. Minulle se on ihan normaalia että kaikki ystävistä eivät puhu suomea, enkä osaa olla ennakkoluuloinen. minusta on vaan hienoa että saadaan koulutettua työvoimaa kun onihan tosiasia, että kohta sitä työvoimaa ei enää ole. Väestönrakenne vanhenee, ja etenkin hoitoalalla kaivataan pian uutta ’verta’. Pakko myöntää, että olen ollut tosi hämmentynyt nyt kun yhä useampi ystävä kertoo miten he asioiessaan tarvitsevat suomalaisen miehensä apua, kun vaikkapa hoitohenkilökunta (joka varmasti osaisi tarvittavan määrän esim. englantia) ei puhu suoraan heille, vaan ainoastaan miehen kautta. Eivät kaikki varmasti ole yhtä innokkaita käyttämään vieraita kielia kuten vaikka minä – mutta kyllä nyt auttavaa englantia vähintään kaikki osaavat omalta alaltaan niin että voivat kommunikoida. Joissain tapauksissa vaikka tämä maahanmuuttaja osaisi suomeakin, silti mielummin hoidetaan asiat sen suomalaisen puolison kautta. Miksi? Itselle ainakin siinä tilanteessa tulisi jotenkin ’toisarvoinen’ olo. Uudessa kotimaassa ja kieliympäristössä pelkkä perusasioiden toimittaminen voi tuottaa suuria hankaluuksia. Maahanmuuttajien saatavilla tulee olla kunnolliset, keskitetyt, eri hallinnonaloja yhdistävät neuvontapalvelut. Yhteiskuntaa tulee rakentaa niin, että otetaan huomioon erilaiset kulttuurit ja annetaan tilaa erilaisuudelle. Ehkä muualta tullut on tottunut tekemään jotkut asiat eritavalla, muttei se välttämättä ole väärin. Joustavuus ja ymmärrys auttavat paljon.
Perinteisesti Suomessa ollaan totuttu lähtijöihin, ei tänne tulijoihin. AIn aollaan pidettyny hienona asiana kun joku uskaltautuu lähteä Suomesta muualle työnperään, oli se sitten viime vuosisadan alussa Amerikkaan, tai muutama vuosikymmen sitten Ruotsiin ja Australiaan. Näillä ulkomaille muuttaneilla sukulaisilla lähes kehuskeltiinystäville. Ja heidän rohkeuttaan ja uskallustaan arvostettiin. Pitäisi muistaa että nämä meidän maahanmuuttajat ovat ihan samassa tilanteessa. Tämä on haaste kaikille suomalaisille: asenneilmastolla on keskeinen merkitys siihen, miten muualta tänne tulleet pääsevät mukaan suomalaiseen elämänmenoon. Ei se naapuriin muuttanut uilkomaalainen varmasti pure, vaikka sitä pyytäisikin mukaan lenkille, konserttiin tai vaikka kahville ;). Ties vaikka oppisi jotain uutta samalla!
Maahanmuuttajien henkilökohtaisilla kotouttamisohjelmilla pyritään helpottamaan työllistymistä ja kotiutumista suomalaiseen yhteiskuntaan Kotouttamisohjelmat jäävät kuitenkin vain paperille, jos kunnissa ei ohjata riittävästi resursseja niiden toteuttamiseen käytännössä. Kielen opetus on avainasemassa. Haminassa onneksi Jamilahdessa opetetaan tälläkin hetkellä maahanmuuttajille niin suomea kuin muitankin yleissivistäviä aineita jotka auttavan kotoutumisessa. Ja esim Rodnik pitää huolen lasten kieli- ja kulttuuriopetuksesta. Se on hienoa! Helposti käy vaan niin, että jos me suomalaiset emme ota yhteyttä ulkomaalaisiin ja uskalla tutustua, jäävät he omiin oloihinsa, eivätkä ikinä kotiudu niin helposti.
Otetaan kaikki tavoitteeksi, että tehdään maahanmuuttajista haminalaisia!
Otan mielelläni vastaan kommentteja, mitä sinä ajattelet tästä?